Aamulenkin huumaa ja uusi rakas lelu!

Heräsin tiistaina hämärään. Kello oli 5:50 ja aikomuksena oli kiskoa juoksukamat niskaan, sykevyö rintaan ja lenkille. En ole täällä maisemissa muuton jälkeen vielä ulkona juossutkaan.

Ulkoilma tuntui todella kylmältä ohuissa juoksutrikoissa. Mitähän tästäkin tulee? Lähdin jolkottelemaan, jotta muutamat pakkasasteet eivät hyökkäisi niin vihamielisinä lihaksistoon. Bussipysäkin ihmiset katselivat varmasti kateellisina hölkkäilyäni, kun joutuvat ankeaan työmatkabussiin ja minä saan juosta vapaana kuin vasikka kevätlaitumella seuraavat 40 minuuttia.

Muualla ei näkynyt juurikaan ihmisiä - muutama hassu koiranulkoiluttaja oli eksynyt reittini varrelle. Ja mikäpä sitä reittiä on juostessa, kun meri aukeaa vieressä ja polku edessä. Reitti kulki rantaraittia kallion päälle ja kun sinne pääsin, oli aivan huikeat näköalat! Aurinko on vielä horisontin takana, mutta vaalea hento raita taivaanrannassa lupailee kaunista aurinkoista päivää. Ilma tuoksuu raikkaalta ja tällä hetkellä tuntuu, etten vaihtaisi tätä mistään hinnasta juoksumattoon.

Juoksen rappuset alas ja saavun hiekkarantaan. Jatkan juoksemista, joka tuntuu helpolta. Ylämäet täällä päin on sen verta jyrkät, että kävelen suosiolla. Ihanan helppo tunne hölkytellä kevyesti menemään. Ei minkäänlaisia paineita vauhdista tai sykkeistä. Käännyn takaisin 18 minuutin kohdalla. Aurinko hiipii ylöspäin jo punertaen taivasta. Lokit huutelee kauempana. Kun pääsen takaisin merenrantapolulle, huomaan sorsien kelluvan virran mukana rauhallisina ja laiskasti etsien aamupalaa. Nälkä kurnii jo omassakin vatsassa. Päätän juosta rantareittiä toiseen suuntaan vielä vähän pidemmälle, koska siellä en ole käynyt kävelemässä edes koiran kanssa. Purjevenesatamasta päätän jo lähteä kotiin päin. Mittari näyttää jo lenkin pituudeksi 38 minuuttia ja matkaa on vielä jokunen minuutti.

Olipa se todellakin heräämisen arvoinen lenkki! Vaikkakin reidet oli kylmissään tämän väriset:

Sykemittari näytti lenkin maksimisykkeeksi 159 ja keskisykkeeksi 133. Kunto ei olekaan maailman surkein. Tästä on hyvä siirtyä pikkuhiljaa vetoihin.

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3

Ja mikäpä sen parempi motivaation kohottaja kuin tämä: Tittidii!!!!

No mutta, minne matka?

Rakasta etsimään. Saanko esitellä... Garmin Forerunner 610!

Olipas pussukoita.

Uskomattoman upea keksintö: modattava laturi eri maiden sähköpistokkeille!

Uus beibi saa vähän virtaa.

Koko komeudessaan. Nyt näkee reitit ja vauhdit. Ja tietysti sykkeet!

I love it! Tänään ois niin tehnyt mieli lähteä heti kirmaamaan kello kädessä, mutta tyydyin P90X käsi-olka-treeniin ja vatsoihin. Mutta huomenna sitten...oikein vetojen kanssa! <3 Iiiiih!!!