 |
| Kuva: Google |
Vaihdoin huomisen ja tämän päivän treenejen paikkaa, kun huomenna menen kuntosalille harjoittelemaan (päivän normitreenin päälle) tekniikkoja mave+kyykky+penkki. Tosin penkki voi jäädä, jos ei ehdi kaikkea treenaamaan opastuksen kanssa. Se kun on kaikkein inhokein noista. Jalat on <3 !
Eli siis tänään oli neljän (4) minuutin mäkivetoja kolme kappaletta. Siis mistä täältä läheltä löytyy niin pitkä mäki, joka kestää 4 minuuttia kiivetä!?! Menin tuonne Kivenlahden rantareitin kallioille pomppimaan ja sehän on sellaista jyrkkä-ylös-jyrkkä-alas meininkiä. Parempi ois ollut tasaisesti nouseva loiva pitkä mäki.
Sykedata näyttää, että korkein syke oli 177 kahdessa ensimmäisessä vedossa, kolmannessa 174. Tuntui kyllä paljon pahemmalta. Ei se vaan pumppu nouse sen korkeammalle. Maksimisykkeet mulla on kyllä aina ollut jossain alle 180 viime vuosina. Vanahaksi tullee... Ehkä tuossa vähän mielessä kummitteli se oululainen mies, joka sai sydänkohtauksen lenkillä (selvisi onneksi) ja kaveri on saman ikäinen kuin minä! Entä jos mullakin pumppu pettää, jos liian kovaa treenaa. Voiko lie olla mahdollista? Ainakin todella pelottava ajatus. Nuo vedot kyllä tuntuu niin pahalta, että ihmekään jos pelottaa... :S
Mäkivedot on kyllä siinä mielessä pirullisia, että niissä pääsee ärsyttävän hitaasti eteenpäin. Tavalliset intervallit on paljon kivempia, kun sitten voi katsoa kuin mahotonta kyytiä sitä pinkoo. Mäessä ei pääse mihinkään vaikka kuin yrittää tarpoa. Jälkeen päin on vaan ihan kamala fiilis, kun tuntuu vieläkin sydämessä ja keuhkoissa pahalta, niinku joku pyrkis kierimään rinnasta ulos. Mitään "näkyvää" tulosta ei kuitenkaan suorituksesta ole muuta kuin ne taivaissa hyppivät sykkeet.
Tai sitten se vain on harjoituksen puutetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti