Pyydän nöyrimmin anteeksi, kun on jäänyt parin päivän päivitykset tekemättä. Ja tästäkin tulee aika lyhyt ja voi olla loppuviikkokin aika hiljaista näillä huudeilla.
Miten voikaan olla niin älytön kiire aina kerralla joka paikassa. Tässä on tuli perseen alla oltu tämäkin päivä sekä töissä, että sen jälkeen. Tuntuu, että puolet asioista jää hoitamatta ja ne muistaa kymmenen jälkeen illalla. Eilen sentään ehdin tehdä lenkin eikä maanantain salikaan jäänyt tekemättä, vaikka se jäikin hieman kevyeksi.
Mutta tänään on ollut niin turkasen hoppu, ettei ehtinyt ainakaan mitään treeniohjelman treenejä tekemään... eikä huomennakaan, paitsi ehkä jotain ihme säntäilyä paikasta toiseen. Ja pakkausta - blaah! Viikonlopusta tulee ihan karmea, kun matkustetaan junalla koiran ja tytsykän kanssa reilu 600km edes takaisin ja välissä kuoppabileissä itketään silmät päästä. Voi olla, että ens viikolla treenaukset on myöskin suhteellisen kevyitä, jos viikonlopun lepäilyt jää vähiin. Enkä kyllä muutenkaan käsitä, että miten voi väsyttää koko ajan niin helvetisti!?! Eilenkin illalla lenkin jälkeen olin ihan valmista kauraa sänkyyn jo ysin jälkeen, mutta eipä se uni heti kympiltä tullutkaan, kun pään laskin tyynyyn. Mulle käy aina niin! Tämä melkein joka päivä treenailu taitaa pikkuhiljaa hiipiä jäseniin. Tai joku kevätmasis. :( Mutta täältä vielä noustaan! Vielä on sunnuntaiset mäkitreenit tuoreessa muistissa ja kuin mahtavaa se oli....
P.S. Sorruin eilen lähikahvilan isoon jätskiannokseen, jolla koitin piristää itseäni. Arvatkaa onnistuinko? :S
Miten voikaan olla niin älytön kiire aina kerralla joka paikassa. Tässä on tuli perseen alla oltu tämäkin päivä sekä töissä, että sen jälkeen. Tuntuu, että puolet asioista jää hoitamatta ja ne muistaa kymmenen jälkeen illalla. Eilen sentään ehdin tehdä lenkin eikä maanantain salikaan jäänyt tekemättä, vaikka se jäikin hieman kevyeksi.
Mutta tänään on ollut niin turkasen hoppu, ettei ehtinyt ainakaan mitään treeniohjelman treenejä tekemään... eikä huomennakaan, paitsi ehkä jotain ihme säntäilyä paikasta toiseen. Ja pakkausta - blaah! Viikonlopusta tulee ihan karmea, kun matkustetaan junalla koiran ja tytsykän kanssa reilu 600km edes takaisin ja välissä kuoppabileissä itketään silmät päästä. Voi olla, että ens viikolla treenaukset on myöskin suhteellisen kevyitä, jos viikonlopun lepäilyt jää vähiin. Enkä kyllä muutenkaan käsitä, että miten voi väsyttää koko ajan niin helvetisti!?! Eilenkin illalla lenkin jälkeen olin ihan valmista kauraa sänkyyn jo ysin jälkeen, mutta eipä se uni heti kympiltä tullutkaan, kun pään laskin tyynyyn. Mulle käy aina niin! Tämä melkein joka päivä treenailu taitaa pikkuhiljaa hiipiä jäseniin. Tai joku kevätmasis. :( Mutta täältä vielä noustaan! Vielä on sunnuntaiset mäkitreenit tuoreessa muistissa ja kuin mahtavaa se oli....
P.S. Sorruin eilen lähikahvilan isoon jätskiannokseen, jolla koitin piristää itseäni. Arvatkaa onnistuinko? :S
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti