Omana lajina: masokismi

Monet kysyy, että mitä varten treenaat? Yleensä vastaan jotain hyvin tavanomaista - parempi kunto, fitimpi vartalo... Mutta oikeastaan tämä on silkkaa masokismia.

Todiste 1: tein eilen jalkapäivän, josta saa tietysti jalat aika väsyneeseen tilaan. Tämä tila jatkuu n. kaksi päivää. Sen jälkeen helpottaa. Jos lihashuolto ja venyttely jää miminiin (kuten mulla tyyliin aina), kahdesta palautumispäivästä tulee tuskaisia.

Todiste 2: Tässä on iltavirkun muutaman menneen päivän heräämisajat ke-la:

To ja la aamutreenit... hnnngg!

Kuka pässi oikeasti jaksaa herätä lauantaina ennen kasia. No tämä pässi! Koska sitä on niin lammas, että kaikille menoille täytyy sanoa kyllä. Piti olla jo ennen puolta päivää toisella puolella pääkaupunkiseutua pyntättynä. Smart move. Ja torstaina ei olisi millään ehtinyt tehdä treenejä muulloin kuin aamulla kuuden jälkeen (paitsi ehkä illalla joskus kasin maissa, mutta sehän ei meikäläisen kropalle sovi sitten lainkaan). Pitäisikö mun olla jotenkin itsekkäämpi ja antaa treenirauha itselleen. No ehdottomasti!

Todiste 3: Idioottimaisen treenikalenterin suunnittelun takia en päässytkään palautumaan mun eilisistä treeneistä kunnolla, vaan mun tämän päivän treeni oli 5km "kilpailu". -> Juoksin käytännössä 5km niin lujasti kuin vain jaloista lähti ja sydänkohtaus oli lähellä. Päättäväinen ilme oli ainakin ennen koitosta:

Ja ehkä se just auttoi - aika viimeksi oli reilu 34 min. Tänään se oli 29:52min. Eli meni alle puolen tunnin. Mutta se oli kyllä tällä kunnolla ihan maksimi. Miten ikinä alitan mun viime kerran Naistenkympin 60:17min ajan, kun käytännössä se tarkoittaa just tuota samaa vauhtia, mitä jaksan nippa nappa juosta vitosen!?! Toki vetotreenit on käytännössä vasta täysin edessä, mutta silti. Hirvittää. Eihän sitä tietysti ole pakko sellasta tavoitetta itelleen asettaa. Mutta mitä hyötyä tästä sitten muuten olis, jos ei paranna?

Todiste 4: En millään ehdi syömään oikeaan aikaan. Eli treenien jälkeen ja sopivasti treenejä ennen. Kaikki aika menee paikasta toiseen juoksemiseen pää kolmantena jalkana. Ei pelkästään treenit vaan myös syömiset tehdään juostenkusten, vaikka oikeita ruokia söisinkin. Miten hitokseen saan ajan riittämään lapsosen ja koiran hoitoon, töihin, treenaamiseen joka päivä + kaikki valmistelut ennen ja jälkeen, ruuan laittoon, syömiseen, kodinhoitoon ja vielä tämän blogin kirjoittamiseen. No en ainakaan kovin hyvin. Onko kellään mitään vinkkejä, joista saisin edes vähän jouhevuutta perusasioiden hoitoon?

Todiste 5, 6 ja 7: Eilen jouduin kiduttamaan itseäni katsoen, kuinka työkaverit vetää pullaa naamariin. Ja kun työkaverit vetää porkkanakakkua naamariin. Ja tänään kun lastenkutsuilla toiset vieraat vetivät upean näköistä kinuskijäätelökeksikakkua, savuporotuulihattuja, kuppikakkuja ja toffeekeksejä naamariin. Prkl! Minäki haluuuun!!!!! Alkaakohan olla vähän pinna tiukalla. Eipä vissiin. Huomenna sitten tulee todiste 8, kun on PAKKO mennä kaverin luo johonkin kesteihin, joissa muut vetää herkkuja kaksin käsin. Yhyyy! Itkupotkuraivari. Sen jälkeen ens viikonloppuna pidän kyllä tsiittipäivän, kun lauantaina on serkun häät. Lähtee varmaan mopo täysin lapasesta.

Tähän valitusvirren loppuun laitan keskiviikon treeneistä pari kuvanapsaisua.

Kääntyykääntyy. Pulkannarut.

Sohvanreuna upottaa vähän liikaa, mutta sai nyt luvan kelvata.